Hieman syvällisempiä pohdintoja tällä kertaa... Maanantaina illalla yht´äkkiä tunsin kovaa puristavaa kipua ylävatsassa tai ehkä lähemmin rintakehässä, kylmiä väreitä meni joka puolella ja sydän hakkasi. Onneksi olin silloin siskoni luona käymässä, joka on lääkäri ja he passittivatkin minut tarkempiin tutkimuksiin. Ei mitään hätää siis enää, luulen että kyseessä oli alkava vatsahaava tai ruokatorven tulehdus... mutta kuitenkin hyvä herätys siihen, että nyt on aika elämäntaparemontille!
Myönnetään, että olen välillä aikamoinen stressaaja ja ehkä jopa vähän liian kiltti. Jos joku tarvitsee apua, siihen on vaikeaa sanoa ei ja haluan aina tehdä kaikki 110% oli sitten kyse töistä tai ihan vain kotioloista.
Onhan se tosi hyvä, että asiat tekee kunnolla, mutta ehkä olisi nyt hyvä aika oppia ymmärtämään, että vähempikin riittää. On vaikeaa olla "maailman paras " äiti, pitää koti siistinä, pärjätä töissä parhaimpien mukana ja ylläpitää blogia ;) Lupaan nyt siis ihan julkisesti ottaa iisimmin. Alan kuntoilemaan useammin, katson tarkemmin mitä syön, koitan muistaa, että kotona ei tarvitse aina olla niin siistiä ja tavarat järjestyksessä ja töissäkin koitan olla stressaamatta liikaa.
Tällaisia pohdintoja tällä kertaa, toivottavasti en säikyttänyt teitä ihania lukijoita minnekään <3 Aurinkoista päivää!
