torstai 28. toukokuuta 2015

Elämäntaparemontti alkaa!

Hieman syvällisempiä pohdintoja tällä kertaa... Maanantaina illalla yht´äkkiä tunsin kovaa puristavaa kipua ylävatsassa tai ehkä lähemmin rintakehässä, kylmiä väreitä meni joka puolella ja sydän hakkasi. Onneksi olin silloin siskoni luona käymässä, joka on lääkäri ja he passittivatkin minut tarkempiin tutkimuksiin. Ei mitään hätää siis enää, luulen että kyseessä oli alkava vatsahaava tai ruokatorven tulehdus... mutta kuitenkin hyvä herätys siihen, että nyt on aika elämäntaparemontille!
Myönnetään, että olen välillä aikamoinen stressaaja ja ehkä jopa vähän liian kiltti. Jos joku tarvitsee apua, siihen on vaikeaa sanoa ei ja haluan aina tehdä kaikki 110% oli sitten kyse töistä tai ihan vain kotioloista. 


Onhan se tosi hyvä, että asiat tekee kunnolla, mutta ehkä olisi nyt hyvä aika oppia ymmärtämään, että vähempikin riittää. On vaikeaa olla "maailman paras " äiti, pitää koti siistinä, pärjätä töissä parhaimpien mukana ja ylläpitää blogia ;) Lupaan nyt siis ihan julkisesti ottaa iisimmin. Alan kuntoilemaan useammin, katson tarkemmin mitä syön, koitan muistaa, että kotona ei tarvitse aina olla niin siistiä ja tavarat järjestyksessä ja töissäkin koitan olla stressaamatta liikaa. 


Vaikka maanantainen tapahtuma oli pelottava juttu, olen samalla tosi iloinen että havahduin pohtimaan sitä, mikä oikeasti on tärkeää! Rakasta blogiharrastusta en halua kuitenkaan lopettaa, se tuo niin paljon iloa elämään, mutta ehkä ymmärrätte, jos ihan joka päivä ei postauksia näy. Annan itselleni nyt luvan rentoutua ainakin muutamana iltana viikossa, enkä tee silloin yhtään mitään ;) Tai mahdollisesti suuntaan silloin ulos lenkille.... Blogi päivittyy kyllä muutaman kerran viikossa, mutta ehkä ei ihan joka päivä :)

Tällaisia pohdintoja tällä kertaa, toivottavasti en säikyttänyt teitä ihania lukijoita minnekään <3 Aurinkoista päivää!

29 kommenttia:

idis & interiööri kirjoitti...

Ei täältä minnekään kadota, vaikka joka päivä ei postauksia tulisikaan <3 Fiiispohjalla saa mennä, niin olen ítsekin yrittänyt toimia kaikilla osa-alueilla mitä elämässä on. Ei ihmiset ole koneita...

Rentoa torstaita :)

Anne kirjoitti...

Kroppa on kummallinen - se kertoo meille milloin pitää hiljentää. Hyvä näin, että varoitti ajoissa. Hiljentäminen on viisautta ja suorittaminen on raskasta. Ei ole vaarallaista höllätä vähän. Yksistään työelämä tänä päivänä vie niin mehuja ja siellä pitää hommat hoitaakin hyvin, mutta sitten esim. kodin kans voi ihan rauhassa hellittää -ei niihin villakoiriin kuole. . . eikä siihen, että joskus paikat on heikunkeikun. Rentoa kesän alkua - nosta jalat pöydälle ja laita aurinkolasit päähän ;) kun nyt ensin kelit lämpenis :)

S - Beauty of Life kirjoitti...

Yep, samoja fiilareita täällä ja nyt kesän lähetyessä blogi ei päivity niin useim :). Kroppa tosiaan ilmoittaa aika hyvin milloin on syytä hidastaa!

Stella Vanilja kirjoitti...

Hui kamala! Mutta onneksi ei mitään vakavampaa! <3

Allekirjoitan tekstiäsi niin. Itsekin olen niin kiltti ja repeän joka paikkaan jne. Mutta nyt olen koettanut oppia hiukan edes hiukan hölläämään. Ja antamaan aikaa itselle myös. Joka ei ennen tullut kuuloonkaan. Hauska sattuma kun kirjoitin kanssa vastaavaa eilen :)

Jaksua Susanna <3

Anne kirjoitti...

Terveydestään kannattaa tosiaan pitää huolta ja sehän on plussaa koko perheelle.Sairastan itse kroonisesti vatsan alueen sairautta,jota stressi pahentaa.Sairaslomat on pitkiä..Viimeksi oli joulukuusta-maaliskuun loppuun.Nytkin pystyn tekemään vaan osa-aikaisesti.On pakko ollut miettiä mikä on tärkeää..Ja levähtää/nukkua pitää kunnolla.Nytkin pihalla voikukat rehottaa siellä täällä..Ennen en olisi pystynyt sietämään niitä.Nykyään osaan jo hymyillä kaikille "keskeneräisyydelle"Nappasin jopa kuvan pihan kukinnasta fb:n:)Eihän tästä ikinä muutenkaan valmista tulis,aina riittää hommaa.Pitää muistaa välillä vaan olla ja elää.Kaikkea hyvää kesääsi!

Jenna // Hetkiä Maalla kirjoitti...

Hui. Täällä pysytään lukijoina, vaikka ei nyt joka päivä postauksia tulisikaan :) Itselläni on sama juttu. Ei millään pysty enää joka päivä bloggaamaan, vaikka se mukavaa onkin. Olen myös vähän sellainen, että kaikki pitäisi tehdä mahdollisimman hyvin (ellei jopa paremmin kuin hyvin) ja stressaan helposti. Tuttuja tunnelmia siis. Pitää muistaa höllätä välillä!

Kristiina / Deko 133 -blogi kirjoitti...

Hui!! Onneksi ei ollut mitään vakavampaa. Minä olen sellainen, että stressi saa sydämen pamppailemaan ja rinnan kipuilemaan. Onneksi löysäily on tietyn rajan jälkeen helppoa - lupaan sen! :) Ja kyllä täällä linjoilla pysytään, vaikkei postaustahti niin kiihkeä olisikaan! <3

Anonyymi kirjoitti...

Onneksi kaikki hyvin ja sait nopeasti apua! Seuraan juttujasi enemmän Instan puolella, mutta nyt halusin kommentoida :) Kirjoitin blogia monia vuosia ja pidin siitä tosi paljon, olin koukussa siihen. Se oli mukava harrastus, mutta huh miten se vei aikaa. Vuosia sitä jatkoin ja nautinkin, mutta sitten alkoi opiskelu ja oli vaan pakko lopettaa. Pienen lapsen äitinä, opiskeluiden kanssa ei ollut enää aikaa. Enkä jaksanut iltaisin käyttää vapaa-aikaa vaan blogin parissa. Puhuttiin miehenkin kanssa, että halutaan olla enemmän yhdessä. Sitten lopetin bloggaamisen. Ja et arvaakaan mikä uusi elämä alkoi. Ensin tuntui hassulta, mutta sitten tuli uskomaton vapauden tunne. Sitä ei edes osannut ajatella miten paljon blogi pyörittää elämää, se oikeasti pyörittää :) Sen jälkeen on ollut aikaa kaikkeen muuhun, muillekin harrastuksille. Ja tuo insta on helppo ja hyvä korvike blogille.
Sulla on ihana blogi, tykkään sitä seurata, että jatka ihmeessä jos jaksat. Mutta halusin vain oman kokemukseni kirjoittaa :) Ja jos vähänkään tuntuu siltä että ei jaksa niin sitten vaan taukoa pitämään.
Ihanaa kesää teille! Ja tänä kesänä vietetään ensimmäistä hääpävää :D
T. stiinapauliina

Kaisa / Villa Murunen kirjoitti...

Joo, oikeassa olet. Välillä pitäs ottaa rennommin. Ei tosiaankaan aina tarvii paikat olla tiptop. Mukavia, rentoja päiviä sinulle! Eikä hätää, vaikka blogi ei päivity niin tiuhaan. Seuraajat varmasti silti pysyy <3

Kaisa / Villa Murunen kirjoitti...

Joo, oikeassa olet. Välillä pitäs ottaa rennommin. Ei tosiaankaan aina tarvii paikat olla tiptop. Mukavia, rentoja päiviä sinulle! Eikä hätää, vaikka blogi ei päivity niin tiuhaan. Seuraajat varmasti silti pysyy <3

Heidi - Sonnihaan keltainen tupa kirjoitti...

Hienoa, että ei ollut vakavempaa. Vaikka kyllä tuossakin on jo varmasti ihan tarpeeksi. :( Kävin itse saman prosessin läpi viime kesänä ja tein tosi ison muutoksen. Aikamoista opetteluahan se on ollut, mutta ehdottomasti kannattaa. :) Tsemppiä!

Annukka kirjoitti...

Komppaan Annea ihan täysin <3.

Ja jos olen ihan rehellinen, niin mua ennemminkin ahdistaa kuin ilahduttaa, jos joku postaa kerran päivässä. Väkisinkin pistää miettimään, mistä kaikesta muusta se on pois. Enkä minä ainakaan edes pysy sellaisen tahdin perässä, joten ihan tervetullutta on pidempikin tauko. Se on sun (ja varmasti myös perheen) omaksi parhaaksi, ja uskon, että jos/kun otat vähän etäisyyttä tähän blogiin ja huomaat, ettei me täältä mihinkään kadota, sekin vähentää stressiä. Ja sitä jos mitä sulle toivon <3

Susanna/Huvikumpu Living kirjoitti...

Kiitos Idis &i Interiööri <3 Ihanaa kuulla, että olet menossa mukana ja niin totta joka sana! Joskus on hyvä hidastaa ja ottaa vähän rennommin ;)

Susanna/Huvikumpu Living kirjoitti...

Kiitos Anne ihanasta kommentistasi <3 Juurikin näin, kesti vain kumman kauan huomata, että kaikki saakin olla vähän heikukeikun täällä ;) Varmasti tämä iisisti oleminen vaatii totuttelemista, mutta onhan se nyt kumma jos en siinä onnistu! Kesä on muutenkin hyvää aikaa olla vain rennosti perheen kanssa, tänään jo näyttikin lupaavan lämpimältä ja aurnkoiselta... ehkä se tästä alkaa :)

Susanna/Huvikumpu Living kirjoitti...

Mukavaa kuulla, että muutkin pohtivat samoja asioita S, tulee tunne, että ei todellakaan ole yksin <3 Bloggaaminen on ihanaa, mutta kuitenkin aika aikaavievää, joten hyvä ehkä välillä rentoutua ja postata hieman harvemmin!

Susanna/Huvikumpu Living kirjoitti...

Kiitos kovasti ihana Seija <3 Nämä asiat taitavatkin olla aika tuttuja monelle, olen iloinen että otin tämän nyt puheeksi ja kerroin siitä blogissa. Se, että osaa antaa aikaa vain itselleen onkin yllättävän hankalaa. Luulen, että myös tämä liikunta tulee auttamaan siinä että jaksaa paremmin ja on iloinen mieli :)
Aivan ihanaa viikon jatko sinulle <3

Tiia / Black + White = Grey kirjoitti...

Oma terveys on kaikkein tärkein, eli omaa kroppaa kannattaa kuunnella ja hidastaa, jos siltä tuntuu :). Lukijat kyllä pysyvät mukana, vaikka pitäisitkin viikossa vapaapäiviä :) <3.

Susanna/Huvikumpu Living kirjoitti...

Kiitos niin kivasta kommentista Anne Mäkelästä :) Kurjaa jos sinullakin on vatsan alueen sairauksia, toivottavasti voit kohta paremmin! Pitää vain muistaa välillä olla ja elää, se olikin tosi hyvin sanottu ja niin totta <3

Susanna/Huvikumpu Living kirjoitti...

Ihan sama " vika " minussakin Jenna :) Hyvää välillä koittaa rentoutua ja elää vaikka vain siinä hetkessä, minulla on paha vika suunnitella asioita pitkällekin eteenpäin ja sekin on toisaalta aika stressaavaa. Kivaa kuulla, että pysyt blogini matkassa mukana <3

Susanna/Huvikumpu Living kirjoitti...

Kiitos kannustuksesta Kristiina :) Samalta se tosiaan minustakin tuntuu, hyvä aloittaa rentoutuminen nyt ja eiköhän se kohta luonnistu sitten ihan helposti! Bloggaaminenkin on varmasti hauskempaa, kun ei ota siitä niin suurta stressiä ;) <3

Susanna/Huvikumpu Living kirjoitti...

Hei Stiinapauliina, muistan sinut hyvin :) Voin tosiaan kuvitella, että bloggaamisen lopettaminen toi paljon vapauden tunnetta ja enemmän aikaa tehdä kaikkea muuta. Tämä on tosiaan niin rakas harrastus, mutta pitäisi muistaa, että se on vain harrastus. Välillä tuntuu, että tähän menee yhtä paljon aikaa kuin itse työhönkin ja se taas tarkoittaa sitä, että sitä tavallista perheen kanssa vietettyä vapaa-aikaa ei juurikaan ole. Hui! Mutta, edottomasti koitan vielä jatkaa bloggailua, yritän nyt vain antaa itselleni luvan postata hieman harvemmin. Ihanaa kuulla, että olet täällä mukana. Ja ajatella tosiaan, kohta päästään juhlimaan 1 v hääpäivää :)
Ihanaa kesää <3

Susanna/Huvikumpu Living kirjoitti...

Ihan totta Kaisa, niinhän se juuri on :) Rentoa menoa ja muistaa myös pitää huolen itsestään. Minun ruokavalio ja niin vähäinen liikkuminenkin kaipaa nyt kunnolla remonttia ;)
Ihanaa viikon jatkoa!

Susanna/Huvikumpu Living kirjoitti...

Heippa Heidi ja kiitos kommentistasi :) Varmasti tämä vaatii totuttelemista, mutta pakkohan siinä on onnistua jos vain yrittää. Kivaa kuulla, että sinäkin olet tehnyt isoja muutoksia ja hyvin on mennyt :)
Hauskaa viikkoa <3

Susanna/Huvikumpu Living kirjoitti...

Kiitos Annukka <3 Miten voikin maailman helpoin asia, siis olla tekemättä mitään tai vaan ottaa rennosti ollakin niin vaikeaa... ;) Luulen myös, että ei kukaan seuraaja katoa vaikka postaa harvemmin ja niinhän se on, että blogi valitettavasti vie sitä aikaa pois perheeltä. Asioita täytyy välillä laittaa tärkeysjärjestykseen ja pitää huolen omasta perheestä ja itsestäkin.

Susanna/Huvikumpu Living kirjoitti...

Kiitos Tiia kovasti <3 Kyllähän se jo täytyy ottaa aika vakavasti kun kroppakin alkaa stessistä ilmoittelemaan. Varmasti bloggaaminen säilyy kivana harrastuksena vaikka ihan joka päivä ei juttuja olisikaan. Ihanaa viikkoa sinulle :)

Heli - Valkoista Harmoniaa kirjoitti...

Kyllä tuollainen pysäyttää! Samaistun noihin tunteisiin. Olen itse myäs melko kova stressaamaan ja pyrin monessa asiassa täydellisyyteen (vaikka sellaista ei olekaan), mutta olen vuosien saatossa oppinut antamaan itselleni anteeksi. Mulla on ollut nuorimmaisen syntymän jälkeen iskiasta, joka äityi viime viikollakin tosi pahaksi. En päässyt enää liikkeelle, onneksi sain lääkekuurin lekurilta joka auttoi. Pistää mietityttämään kun kroppa alkaa oireilemaan, sitä kumminkin mieltää itsensä vielä aika nuoreksi, joten sitä ei odottaisi tulevan terveyden kanssa ongelmia..

Olen pikkuhiljaa oppinut pitämään itsestäni parempaa huolta ja priorisoimaan asioita. Vielä siinä riittää opeteltavaa, mutta hyvällä alulla ollaan :) Kaikkea hyvää sinulle, terveyttä ja ennen kaikkea armollisuutta itseäsi kohtaan <3

Susanna/Huvikumpu Living kirjoitti...

Ihan totta Heli ja kurjaa kuulla, että sinullakin on tuo iskias vaivannut, hyvä että sait lääkkeitä. Kyllä se onkin hyvä, että välillä havahtuu tutkailemaan omaakin hyvinvointia. Jos koittaa olla rennommin ja liikkua enemmän ja syödä terveellisemmin, kyllä tästä hyvä tulee. Ja ottaa sitä aikaa ihan oman perheen kanssa myös!
Ilosta viikonloppua sinne teille, toivottavasti muuten nähtäisiin taas joskus, tervetuloa jos vain olette liikkeellä täälläpäin <3

JohannaL / Koti Aurorassa kirjoitti...

Minäkin olen herkkä stressaamaan ja tuntuu, että vähän väliä on jotain ihme tuntemuksia siellä sun täällä. Nyt otat rennosti, ei me mihinkään kadota täältä ja minusta on kivempi, että blogit ei ihan joka päivä päivitykkään, että pysyy itsekin paremmin perässä ♥

Susanna/Huvikumpu Living kirjoitti...

Kiitos Johanna, niin koitankin :) Kiitos kannustuksesta myös ja jotenkin ehkä lohduttavaa kuulla, että ei tässä ole ainoa. Mukavaa, että olet blogini matkassa mukana <3