tiistai 23. huhtikuuta 2013

Rakas ystävä kateissa

Täällä on tapahtunut suuria asioita viime viikolla, eteenkin lapsen mielestä! Vanhin on ollut aina niin rakastunut tuttiinsa, en ole osannut edes kuvitella nukkumaan menemistä ilman sitä ja sitten se eräänä päivänä se meni hukkaan. Olin piilottanut sen päivän aikana niin hyvin, että illan tullen en muistanut yhtään missä se oli. Tuttia etsittiin joka puolelta, kaikki mahdolliset ja mahdottomat piilopaikat mutta ei vain löytynyt. Kun viimein saimme hänet nukahtamaan ( olihan kuitenkin ne rakkaat pupu pehmolelut mukana ) huomasimme tilaisuutemme tulleen... nythän tuosta tutista päästään kätevästi eroon! 

Aamulla olikin pupuäiti kirjoittanut ja piirtänyt kortin jossa kertoi, että on käynyt hakemassa tutin pienille suloisille pupun poikasilleen ja ne ovat nyt niiiiiin iloisia! 
Tämä selitys otettiin hyvin vastaan ja pikkusiskon kysyessä päiväunien aikaan missä Mollyn tutti on, Molly vastasi reippaasti, " minä annoin ne pikkuisille pupuille" :)

No, aivan niin hyvin ei tämä ole mennyt, kyllä nukkahtamis hetket ovat venyneet toooosi pitkiksi ja on vaikeaa rauhoittua. Tuntui kyllä pahalta kun illalla Molly surullisena mietti missä tutti on... se on minun rakas ystävä hän sanoi. Voih, mutta joskushan siitä on luovuttava, nyt on vain pysyttävä lujana eikä tuoda tuttia enää takaisin. 


Nyt taitaa kuitenkin pahin olla jo ohi! Eilinen nukkumaan meneminen sujui jo tosi hienosti ja nopeasti ja yökin aina klo 5.45 saakka ;) Samalla kiitän kyllä onneamme, että meidän pienin ei ole ikinä tuttia halunnutkaan, jeeeeee! 
Minkälaisia kokemuksia teillä muilla on ollut tutin pois jättämisestä?


Camilla Lundstenin Lillefant kirjan sanoin, Äntligen godnatt!

ps. huomasin, että Littlephantin omille nettisivuille on tullut myös ihana webbikauppa, klik .

7 kommenttia:

Satu kirjoitti...

Mä oon ottanut molemmilta tutit pois noin yksivuotispäivän tienoilla. Flunssan yhteydessä se on käynyt helposti, kun tutti suussa ei ole saanut nukuttua ja toisaalta lapset eivät ole vielä osanneet sanoa "tutti" ja huutaa sen perään. Isoveli taisi parina iltana vähän yrittää jotain kysellä, pikkuveli itkeskeli parina iltana. Samoin aion tehdä kolmannellakin kerralla, jos tutti on käytössä.

Kolmen Koti Rannikolla kirjoitti...

Minulla jotain sinulle blogissani :)

anni kirjoitti...

Voihh.. Meillä on samainen edessä..Poju on jo kohta 2..ääk!

Ihastuttavan blogin löysin! Jee!

anni kirjoitti...

Olen siis uusi täällä ja lueskelen vanhoja postauksiasi.. :)

Susanna Tamminen kirjoitti...

Se oli varmasti sopiva aika Satu, meillä tämä venähti kyllä vähän liian pitkälle. Onhan se selvää että se on vaikeampaa vanhempana. Mutta kyllä tämä tästä :)

Susanna Tamminen kirjoitti...

Voi kiitos Pia, ihanaa käyn katsomassa :)

Susanna Tamminen kirjoitti...

Heippa Anni ja kiva kun löysit tänne :) Onhan se aika surkeaa tuo tutista luopuminen, siksi kait mekin ollaan sitä lykätty ja lykätty. Toisaalta hyvä että tuli tuollainen tilanne vähän niinkuin vahingossa ja nyt päästiin siitä eroon. Se auttoi kyllä oaljon kun kehiteltiin tuollainen pupu tarina sen ympärille, Mollyllä oli parempi mieli kun tunsi jotenkin auttaneensa pupuja ja oli niin reipas :)

Ihana blogi myös sinulla muuten!